Pullapäivää juhlistettiin huoltoasemalla asiaankuuluvasti

Vad är musik och 100 andra jätteviktiga frågor

Torstaipäivä oli intensiivinen sisältäen sovitut vierailut Bibliotek Plattaniin ja Dieselverkstadeniin, puhumattakaan paluumatkasta. Bibliotek Plattan on heti pääsisäänkäynnin vieressä oleva kirjasto, joka tarjoaa kauno- ja taidekirjallisuutta ja e-sanomalehtiä. Katsokaas oppaamme Catharina Fogelströmin esittely, jossa näette mm. Kulturhusetin työvaatteen eli mustavalkean huivin sekä hauskat hyllyopasteet. Plattanilla oli luovuttu täysin kirjastoluokituksen käytöstä, ja teokset oli ryhmitelty käyttäjien tarpeiden mukaan valittujen genrejen mukaan. Videolla näkyvät myös pienet palvelupisteet, joita oli käytössä myös muissa näkemissämme kirjastoissa. Virkailijat olivat näkemissämme kirjastoissa pääsääntöisesti asiakaspalvelussa ja nimenomaan palvelemassa ja opastamassa asiakkaita, ja kirjastoissa oli laajasti käytössä itsepalvelulainaus ja –palautus.

Plattanin henkilökunnan tunnistaa huivista.

Rum för Barn on alle kymmenenvuotiaitten kirjasto, jonka yhteydessä on myös taidepaja. Tio Tretton-kirjastoon on yli 13 vuotiailta ihan oikeasti pääsy kielletty, mutta pääsimme onneksi kurkkimaan sisälle aukioloaikojen ulkopuolella. Enemmän kuin kirjastolta tila vaikutti nuorten omalta paikalta, missä he voivat tehdä läksyjä, askarrella, kokata keittiössä, pelata tai loikoilla mahtavilla sohvilla ja ikkunalokerikossa – rakennelmalle ei taida olla oikeampaa nimeä.

Iloinen Tanska, sympaatinen Århus (jonka kirjoitusasun tanskalaiset jostain kumman syystä aikovat muuttaa muotoon Aarhus!?) ja julmetusti leikkimistä. Valmistaudu tähän kaikkeen, sanoivat kollegat, kun pakkasin laukkuani Next Library Conferensiin juhannusviikolla 2011.

Are you Building the Next Library?

Konferenssissa oli oikeastaan runsauden pula: teemoina oli tänä vuonna demokratia, partneritoiminta ja innovaatiot. Otin omaksi agendakseni partneri- ja kirjastoyhteistyötä käsitteleviä workshoppeja. Miten siis rakentaa kirjastoon vahvaa yhteisöä ja yhteisöllisyyttä? Mikä on se juju, mikä saa ihmiset löytämään kirjastoon ja juurtumaan siihen?

Näiden samojen asioiden kanssa painitaan meillä ja muualla. Kaksi pääpuhujista tanskalainen Jens Thorhauge (Danish Agency for Libraries and Media) ja berliiniläinen Claudia Lux (Director General of the Foundation Central and Regional Library Berlin) painottivat paljolti samoja asioita. Lyhyesti ja ytimekkäästi: keskity asiakkaisiin, katse pois kokoelmista, osallistu asiakkaiden elämään elämän käännekohdissa, tarjoa elämyksiä, ole merkityksellinen.

 Kuva: Jens Thorhaugen esityksestä

Thorhaugen esittelemässä kuvassa kirkastuu kirjaston ja asiakkaan kohtaamisen ydin. Tätä kirjaston pitäisi olla! Partneritoiminnalla kirjastot voivat päästä lähemmäksi ideaalitilaa, todellista arvoa asiakkaille ja oikeasti kiinnostuneita käyttäjiä.  

Tanskasta partneritoiminnan herkkuja olivat mm. lastenkirjaston hahmot, jotka ovat lapsille tuttuja TV:n aamuohjelmista ja jotka seikkailevat myös kirjastojen tiloissa ja kirjaston verkkosivuilla, osa ohjelmista myös tehdään kirjastoissa. Hahmot opastavat ja kutsuvat lapsia osallistumaan.

Toinen onnistunut palvelu, joka on toteutettu partneriyhteistyössä on uravalintojen parissa pähkäileville nuorille suunnattu ”Lainaa expertti” –palvelu, jossa nuori voi lainata itseään kiinnostavan alan ihmisen kertomaan alaan liittyvistä asioista ja työstä.  

Berliinin ZLB eli ”Keskustakirjastohanke” ja strategiatyö

Berliinissä painitaan myös uuden ”Keskustakirjastohankkeen” kanssa. Tuleeko se, koska se tulee, mihin se tulee ja millainen se on? Berliiniläisten kirjastostrategiatyö näyttää hauskalta: kaikki ovat tervetulleita ottamaan osaa, näin seinä täyttyy post-it lapuista ja kuvista – kaikenlaisista ideoista. Tärkeintä on osallistuminen ja osallistaminen.

  Kuva: Claudia Luxin esityksestä

Berliiniläisten strategiassa keskeisessä roolissa kirjaston johtotähtenä oli verkosto ja sen rinnalla henkilökunta, kokoelma ja käyttäjät. Huomatkaa: siellä puhutaan vielä kokoelmasta, ei sisällöistä! Berliinissä, kuten meilläkin, puhutaan siitä, miten kirjaston olisi oltava mukana asiakkaan elämän käännekohdissa kehdosta hautaan. Mutta miten se näkyy? Jos kirjasto on mukana asiakkaan elämässä häiden aattona, tarkoittako se sitä, että asiakas käy lainaamassa häälehden kirjaston hyllystä? Vai voisiko kirjastoon muodostua paikallinen vertaisryhmä ”häähullut”, jossa näperrellään lautasliinoja ja vaihdetaan parhaita vinkkejä keskenään? Opetetaanko kirjastossa häävalssin tanssiaskeleet ja kokeillaan hääkampauksia?

Kirjasto paikkana, tilana tai suhdeverkostona

Kirjaston merkitys korostuu erilaisten ulottuvuuksien äärellä: kirjasto voi saada merkityksensä paikkana (se voi olla ikoni, toimia katalyyttinä erilaisten toimintojen kehittämiselle tai tehdä kaupunkitilasta houkuttelevamman), merkitys voi korostua tilana (avoin tapaamispaikka/kolmas tila, julkista ”omaisuutta” ja näin kokemuksien luoja), tai sen merkitys voi korostua erilaisten suhdetoimintojen kautta (partneritoiminnan, kulttuurintuottamisen tai yrittäjyyden areenoilla).

Workshopeissa kiteytettiin kirjaston merkitys arvon tuottamiseen, majakkana toimimiseen, kolmanneksi tilaksi ja toiminnaksi. Kirjasto ei saa olla organisaatio, vaan mukautuva, helposti muuntautuva joustava toimintaan perustuva tila. Kirjasto on paikka, johon kenenkään ole pakko tulla, mutta johon ihminen haluaa tulla, koska se tarjoaa palveluja, jotka tuovat jotain lisää omaan elämään.

Ihan huippua oli kirjastokiertokäynneillä ja kollegoiden tapaaminen!

Yllätys! Kirjastot olivat ihan samanlaisia siellä kuin meilläkin. Kaikki århusilaisten ihmevimpaimet olivat menneet rikki ja niille naureskeltiin (siis talon oman väen keskuudessa!), mutta palvelutarjonnassa oli oikeita helmiä. Ghetto-kirjasto Gellerupissa oli ulkoisesti esteettiselle silmälle rankkaa katsottavaa, mutta kirjasto oli muutettu kirjastosta yhteisölliseksi keskukseksi, joka tarjoaa kirjastopalveluiden lisäksi lakiapua, tulkkausta, neuvolapalveluja, laihdutusryhmiä ja esimerkiksi ystäväpalvelua maahanmuuttajille, joita alueella on yli 85% asukkaista. Vaikuttavuudeltaan työ, mitä tässä paikallisessa kirjastossa tehdään, on todella merkittävää. Mutta mietityttämään jäi se, miksi rahaa uudistamiseen ei ole jaettu, tuolitkin oli korjattu punaisella ilmastointiteipillä! Mikä on se viesti, jonka kaupunki antaa maahanmuuttajille panostamalla heille merkityksellisen palvelun toimintoihin ja olemukseen tässä mittakaavassa eli ei paljon mitenkään?

Parasta kaikessa oli kuitenkin kollegoiden tapaaminen, verkostoituminen ja kirjastomaailman kuulumiset yli 30 maasta. Kirjastoja on monenlaisia: Burkina Fasossa mennään kamelilla, Hangzhoussa istuskellaan kuin luksushotellissa 12 000 muun päivittäisen kävijän kanssa.

Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että tärkeintä on osallistaa ja sitouttaa asiakas ottamalla hänet mukaan kirjaston toimintaan, jotta hän kokisi jotain enemmän. Don’t consult, engage! Tarjoa jotakin yllättävää uutta asiakkaan jokaiselle käyntikerralle, jonain kertana se olkoon vaikkapa muna! Kaiken alku.

Teksti ja kuvat: Laura Norris

35 kilomteriä paperia hyvässä tallessa.

Kävin Amsterdamissa ensimmäistä kertaa Fotorally-kokouksen yhteydessä Tammikuussa 2011. Fotorally on EU projekti missä arkistoidaan niin historiallisia ja uusiakin kuvia neljästä eri kaupungista Helsingistä, Amsterdamista, Manchesterista ja Barcelonasta. Kuvat linkitetään toisiinsa minkä jälkeen voi huomata kuinka samanlaisia ihmiset ja kaupungit maailmalla ovat ja samalla niin erilaisia. Kuvilla on myös historiallista säilytysarvoa ja yhteistyön edetessä olemme saaneet kuulla ja nähdä mainioita palvelukonsepteja ja työtapoja.

Kahden päivän Amsterdamin reissulla en käynyt uudessa ja paljon puhutussa kirjastossa mutta sen sijaan pääsin käymään Kaupunginarkistoissa ja Mediamaticissa. 

Kaupunginarkistot ovat monen museon tavoin maanantaisin kiinni, mutta pääsimme erikoisvieraina tutustumaan paikkaan. Arkistoissa on esimerkiksi 35 kilometriä seinäpaperia ja tapettia laatikoihin säilöttynä. Malleilla ja kuvioilla on historiallista arvoa ja arkistot ovat suosittuja käyntipaikkoja. Arkistoissa on meneillään samalla tietojen digitointi kuin varastoinnin uusiminen. Kaikki paperit tullaan siirtämään happovapaisiin pahvikansioihin ja arkistoiden digitointikiintiö on 2 miljoonaa tietuetta vuodessa. Digitointeja tehdään systemaattisesti, mutta jos asiakas haluaa jonkun tietyn tallenteen digitoitavaksi ja käytettäväksi, laitetaan se heti listalle ja lähetetään digitoitavaksi. Tallenne on digitaalisessa muodossa n. 2 viikon päästä.

Lisäksi kellarikerroksessa on vanha pankkiholvi, mitä on käytetty mm. elokuvan lavasteina ja hieno auditorio minkä saa varata omaan käyttöön. 50 paikan auditoriossa esitetään arkisin vanhoja elokuvia ja dokumentteja joita saa vapaasti käydä katsomassa.

Kaupunginarkistojen kokoushuone

Arkistojen rakennus on vanha mutta tyylikäs, joissain sisustusratkaisuissa on käytetty ehkä liian vanhanaikaista tyyliä mutta kokoustilat olivat mahtavat. Isossa ja valoisassa huoneessa oli historiallisia seinämaalauksia ja keskellä modernit kalusteet kokousten pitämiseen. Toimistotiloissa oli isot ikkunat vanhan talon omalle kauniille sisäpihalle.

Työtiloja luovien alojen yrittäjille.

Mediamatic oli Kaupunginarkistojen vieressä. Mediamaticilla ei ole yhtä kokonaista rakennusta käytettävissään vaan rakennuksessa työskentelee n. 120 luovan alan yrittäjää yhdessä sulassa sovussa. Rakennus on remonttilistalla, mutta koska kaupungilla ei ole tällä hetkellä varaa remontoida taloa on kaupungin parempi vuokrata sitä halvalla. Amsterdamissa on suuri asuntopula. Vuokrat ovat säännösteltyjä eikä vuokralaisia saa häätää, ja samalla laki toisen asuttamisesta samaan vuokra-asuntoon on tiukka. Nuorille miehille asuntojono voi olla jopa 20 vuotta ja tämän takia monet pitävät asuntonsa vaikka muuttavat yhteen toisen kanssa. Rakennuksia on siis parempi vuokrata halvalla ja Mediamaticin tiloihin on jo mietinnässä uusia mahdollisia ratkaisuja joista yksi on julkinen kirjasto.   

Mediamatic - pelejä ja muuta mukavaa

Itse Mediamaticin tiloissa on vaikka minkälaista peliä ja härveliä. On vanhoja kolikkopelejä, uusia 3D-laseilla varustettuja pelejä ja kutomalaite. Pelien lisäksi Mediamaticissa kokeillaan innovatiivisia palveluja ja laitteita, joiden tarkoitus on tällä hetkellä pitää ihmiset poissa facebookista. Kaikilla halukkailla on facebook tili ja monet käyttävät aikaansa koneen ääressä ollessaan facebookissa. Mediamatic on ottanut käyttöön kännykkäkoruksikin sopivan lätkän, mikä kulkee aina mukana. Tarkoitus on, että eri puolella kaupunkia on älyruutuja, mitkä tunnistavat lätkän ja ovat yhteydessä facebookiin. Voisit siis olla taidenäyttelyssä jossa voit antaa peukkua lempitaulullesi ja päivitys tallentuu suoraan facebookin tilille. Mediamaticissa toivotaan, että facebookista näkisi mitä ihmiset ovat tehneet, eivätkä sitä kuka facebookissa juuri nyt on.

Elä ja anna facebookin kertoa

ikTag - connects your social network profile with the world

Pääsin viikoksi Manchesteriin Fotorally-projektin vaihto-ohjelman tiimoilta. Fotorally on neljän kaupungin EU-projekti, missä Helsingin lisäksi on mukana Amsterdam, Barcelona ja Manchester. Jokaisesta kaupungista on mukana monta yhteistyökumppania, Helsinki ja Lasipalatsin mediakeskus hallinnoi projektia ja Kirjaston tietotaito, teknillinen osaaminen ja yhteistyövalmius tekevät kirjastosta oivan kumppanin projektiin. Ideana on valokuvata jokaista kaupunkia, liittää ne Fotorally-sivustoon asiasanoilla ja tägeillä, yhdistetään kaikki kuvat toisiinsa ja näin syntyy Fotorally. Kaikki kaupungit ovat erilaisia ja silti paljolti samanlaisia.

Manchesterissa olin MDDA:n eli Manchester digital development agencyn vieraana. Digitaalinen media ja yrittäminen kukoistavat Manchesterissa. Manchester on kärsinyt aikansa lamat täysillä ja selvinnyt mm pommi-iskuista. Manchester on kuin Feeniks-lintu, joka nousee tuhkasta entistä ehompana. Manchesterin tavaramerkki on punainen tiili, mistä suurin osa rakennuksista on rakennettu. Osa näyttää purkutuomioin saaneilta, mutta se ei asukkaita haittaa, koska oletetaan ja jopa toivotaan, että jonkinlainen taiteilijaryhmä valtaa talon ja pistää yrityksen pystyyn.

Connecting 2.0 Communities MadLabissa

Pääsin käymään MadLabissa mikä ulkoa näyttää hylätyltä, mutta sisällä tapahtuu ja kuhisee. MadLab toimii lahjoitusten varassa ja siellä järjestetään innovatiivisia tapahtumia kuten Connecting 2.0 Communties missä asiantuntijat neuvovat esim. sosiaalisessa mediassa, Sci-Fi bookclub missä samanhenkiset ihmiset voivat kokoontua rauhassa ja rennosti tai vaikka Geek Girl Tea Party mitä tullaan testaamaan myös Kohtaamispaikalla.

Vain parin korttelin päässä, on Manchester Craft & Design Centre mistä luovan alan käsityöläinen voi vuokrata halvalla tilan missä voi sekä myydä omia tuotteitaan että tehdä töitä. Käsityöläisten ei tarvitse taistella ja maksaa itseään kipeäksi kalliista työtiloista tai kuljettaa töitään eri markkinoista toiseen. Asiakas löytää laadukasta ja erilaisia käsitöitä samasta paikasta.

Remontissa oleva Manchesterin pääkirjasto. Kirjastokujalle on myös tulossa remontin mukana uudistuksia.

Manchesterin uusi tuleminen näkyy myös rakentamisessa ja remontoinnissa. Manchester on ensimmäinen Ison-Britannian kaupungeista, jotka aikovat remontoida ja uusia kaikki koulunsa. Kohentaminen näkyy myös kirjastoissa. Manchesterin pääkirjaston rakennus on kuin Pantheon ja todella vaikuttava elementti kaupungille. Valitettavasti koko rakennus on suljettu remontoinnin ajan ja korjauksien tekemiseen menee kolme vuotta. Kirjasto oli ollut noin vuoden suljettuna kun kävin Manchesterissa, joten vielä pitää odotella. Kirjasto oli siirtynyt väliaikaisesti yliopiston tiloihin, missä oli kaikki kirjaston peruselementit. Kuitenkin jo odotettiin remontoinnin valmistumista, jotta päästäisiin kehittämään kirjaston palveluja suuren maailman tyyliin.

Näppärästi totutettu väliaikainen kirjasto Manchesterin keskustassa

Pääsin käymään myös Manchesterin keskustan ulkopuolella Wythenshawssa ja sen kulttuurikeskuksessa Forumissa. Forum on rakennettu jo 70-luvulla, mutta asukkaiden ja kaupunginvaltuuston aktiivisuuden vuoksi talosta ja yrityksistä on pidetty hyvää huolta. Forumissa toimii mm. työvoimatoimisto, työväenopisto, terveyskeskus, kuntokeskus, elokuvateatteri ja kirjasto. Kirjastossa on mahdollisuus käyttää koneita ja opiskella rauhassa, mutta suomalaisen silmän kiinnitti huomion runsaat hyllymetrit elokuvia. Elokuvien lainaaminen on kuulemma suosittua ja uusimpia elokuvia löytyi niin DVD:nä kuin Blu-Ray-elokuvina. Elokuvat saa lainata viikoksi, kuten Suomessakin mutta hinta on yhden punnan. Yllättävää kyllä, tämä pieni maksu on taannut elokuvien paremman säilyvyyden, ja kun kävin Forumin kirjastossa, oli kaksi yhden hinnalla viikot käynnissä.

Wythenshawen sivukirjasto

Manchesterissa on paljon nähtävää ja koettavaa niin lomalaiselle ostosparatiisin, ilmaisten museoiden ja runsaan baari ja ruokapaikkojen takia kuin uusien ideoiden etsijöille tapahtumien, innovaatioiden ja hyvien kulkuyhteyksien takia.

Delftin DOK-kirjasto

Opintomatkalla tutustuttiin 8 hollantilaiseen kirjastoon ja osallistuttiin hollantilais-suomalaiseen kirjastokonferenssiin. Tilaratkaisut, palvelukonseptit, ym. asiat joista puhuttiin, olivat niitä, jotka ovat meilläkin tällä hetkellä pinnalla, oli mielenkiintoista nähdä missä asioissa Hollannissa oli päästy pidemmälle. Haasteet ovat molemmissa maissa samat: kirjaston käyttöluvut laskevat, Internet on tehnyt tiedon hakemisen helpoksi jne. Hollannissa pyritään vastaamaan haasteisiin suunnittelemalla attraktiivisia tiloja, joissa kirjastokäynnistä tulee nautittava kokemus, tarjoamalla mielenkiintoisia tapahtumia, uudistamalla kokoelmien esillepanoa ja ryhmittelyä niin, että ne vastaavat paremmin asiakkaiden tarpeita, tarjoamalla digitaalisia palveluja sekä suuntaamalla henkilökunnan panosta aktiivisempaan asiakaspalveluun ja asiakkaiden tarpeita ennakoivaan toimintaan.Opintomatkalla isossa ryhmässä kuljettaessa tulee huomioitua lähinnä ulkoisia seikkoja kuten tilojen arkkitehtuuria, aineiston esillepanoa ym., muun toiminnan selvittäminen jää vähemmälle. Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin elämys.

Tiloista

- vierailukirjastot olivat uusia, pinta-alaltaan suuria ja avaria, tilaa oli lähes ylenpalttisesti, myös hyllyjen välissä tilan tuntu lisäsi viihtyisyyttä ja loi kiireettömän tunnelman
- pyrkimyksenä on ollut luoda houkutteleva ja inspiroiva tila, jossa on runsaasti erilaisia aineiston esittelymahdollisuuksia, mukavia lukupaikkoja, lounge-tunnelmaa, kirjastojen yhteydessä myös kahvila/ravintola
- retail-konsepti eli aineiston esittelytilaa on paljon ja esillepano noudattaa kirjakaupoista tuttua tyyliä: kirjat ovat osin perinteisesti rivissä (alahyllyllä), osin lappeellaan, jopa useita päällekkäin sekä pystyssä erilaisissa esitetelineissä ; kirjakaupan tunnelma, muttei negatiivisessa mielessä. Järjestely on asiakkaille helpompi, henkilökunnalle teettää työtä mm. usein täydennettävä. Tyhjiä hyllyjä ei ole, koska asiakkaalle ei haluta jättää tunnetta ”olen menettänyt jotakin”.
- on pyritty myös tekemään ”osastoja” tavaratalo-tyyliin, niin että kullakin osastolla on oma luonteensa. Tavoitteena tuoda yhteen sellaisia aineistoja ja aihepiirejä, jotka kiinnostavat asiakkaita.
- serendipity korostuu ja aineiston löytäminen
- aineistoa oli jaoteltu asiakassegmentteihin elämäntapasuuntautuneesti, jossa kiireinen ”shoppaaja” löytää nopeasti haluamansa ja ”huvishoppailija” taas puolestaan viekoitellaan vaeltamaan läpi kirjamaaston
- Almeren De neuwe bibliotheekissä tämä on viety pisimmälle, siellä luovuttu lähes kokonaan perinteisestä luokituksesta, aineisto on jaettu isoihin ryhmiin, osastoihin. Osastot on nimetty kuvailemaan sisältöä esim. ”De living” sisältää kotiin, terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyvää aineistoa sekä romanttista kirjallisuutta. Aihealueeseen liittyvä tieto- ja kaunokirjallisuus on siis yhdessä, esim. talouselämä, tiedonvälitys ja atk-osaston yhteydessä myös jännityskirjallisuutta ja aikuisten sarjakuvia.
-  graafisesti laadukkaat, näkyvät opasteet ja tekstit, joissa hyödynnetty värejä mukavan virkeästi
-   Opastetauluja ja screenejä käytetty paljon
-   hyllyopasteet ovat selkeitä ja isoja
-   miksi me ”piilotamme” tuotteitamme?
-   osastot on merkitty väreillä tai kuvilla (esim. Heerhugowaardissa oli eläinhahmoja lattiassa)
-   väriä ja rohkeutta sisustuksessa, valaisinten, istuinten ja hyllyjen muodoissa ja valinnoissa mielenkiintoisia kokonaisuuksia, jännittäviä yksityiskohtia
-  valaistukseen kiinnitetty paljon huomiota
-  uudet tilat sisältä melko tummia, toisaalta käytetty runsaasti kirkkaita värejä tehosteena.  Lelystadin kirjastossa lastenosastolla oli kirkkaan vihreitä ja sinisiä hyllyjä, Delftin DOKissa oli esim. purppuranpunainen romanttisen kirjallisuuden huone
-  yleinen siisteys ja aineiston hyvä kunto lähes kaikissa paikoissa jäivät mieleen
-  kirjastot näkyvät hyvin ympäristössään
-  monissa kirjastoissa näkymät ulos kadulle tai lähiympäristöön muodostavat tärkeän osan arkkitehtonista ratkaisua – tarkoitus on että asiakkaat voivat nähdä ulos, ja ulkoapäin voi nähdä mitä kirjastossa tapahtuu, rakennus ikään kuin avautuu ulospäin
- monissa kirjastoissa oli turhan jyrkkiä portaikkoja ja huimia pudotuksia rakenteiden välissä, jopa nostoportaita esiteltiin, ja mieleen tulivat laivat ja veneet, kuinka ollakaan
-  lastenosastot: muutama innostava, myös joitain varsin perinteisiä, kuten Rotterdamissa ja Amsterdamin pääkirjastossa
-  Amsterdamin hienossa yleisessä kirjastossa lasten kirjahyllyt olivat ihan liian korkeita
-  nuorten osastoa olisi kaivattu moneen paikkaan ja moni lastenosastokin olisi kaivannut virikkeitä
-  Heerhugowardin kirjaston lastenosaston suunnittelussa mukana lapsia, ja arkkitehti on myös toteuttanut lasten ehdotuksia. Tuloksena on värikkäitä siirrettäviä hyllyjä, mukavia lukutiloja, leikkimökkejä ja monia kivoja yksityiskohtia. Arkkitehdiksi oli valittu henkilö, joka ei aiemmin ollut suunnitellut kirjastoa. Täällä myös lasten aineisto jaettu kolmeen isoon ryhmään eli ”saareen”: Unelmat ja fantasia, Maailma ja minä sekä Tekeminen.
- myös Hoornin kirjaston lastenosaston Babelin suunnitelmiin lapset ovat päässeet vaikuttamaan. Projekti on tehty noudattaen Reggio Emilia – pedagogiikan periaatteita.
- joissain kirjastoissa on erillinen teatteri tapahtumia varten, Delftin DOKissa iso yhdistetty kahvila- tapahtuma- ja lehtienlukutila
- itsepalvelu joka kirjastossa – vastaanotto ja neuvontatiskit olivat kuitenkin melko perinteisen oloisia kaikkialla muualla paitsi Amsterdamin pääkirjastossa, joissa henkilökunnalla ei ole ”omaa” työpistettä, vaan neuvonnassa käytettävä tietokone sijaitsee samalla pöydällä kuin asiakkaille tarkoitetut koneet
- asiakkaiden viihtyvyyteen oli panostettu, mietitty mitä he haluavat kirjastossa tehdä ja pohdittu sitäkin mitä he ehkä tahtoisivat tehdä, mutteivät vielä tiedä sitä
-  kieltoja oli vähemmän kuin meillä, olohuonemaisuus oli monissa kirjastoissa ykkösasia ja usein kokonaisuus näytti onnistuneelta. Tosin Rotterdamissa synkkä vartija nurkassa vahtimassa hiljaisuuden rikkumattomuutta rikkoi edellä mainitun linjan, teki siihen lievän särön.
- vaikka käyntikohteet olivat isoja kirjastoja, esille tuli runsaasti ideoita, joita voi toteuttaa myös pienessä kirjastossa, kuten: aineiston uudenlainen ryhmittely, esillepanon monimuotoisuus, opasteet ja värien käyttö erityisesti lasten osastoilla, lasten ottaminen mukaan kirjaston suunnitteluun ja muuhunkin toimintaan
-  ryhmän vastaanottoon ja opastukseen uusia ideoita. Meille tarjoiltiin aina kahvit tervetuliaisina ja se tuntui kivalle, eikä vienyt liikaa aikaa

Toiminnasta

 - asiakkaiden toivottiin viihtyvän kirjastoissa pitkään, oleskelevan tiloissa pelkän piipahtamisen sijaan
- aukioloajat olivat Amsterdamin kirjastoa lukuun ottamatta lyhyemmät kuin Helsingissä
- kirjastoissa jäsenmaksut, joissakin porrastettuina
-  henkilökunnan hyvä kielitaito, ystävällinen asenne ja intoa kertoa työstään
- henkilökunta on jalkautunut asiakkaiden joukkoon ja useimmissa kirjastoissa henkilökunnalla jonkinlainen työasu, poikkeuksetta musta tai tummasävyinen
- eräässä kirjastossa mustaan omavalinteiseen työasuun painettiin kirjaston tunnukset, aika kiva
- hollantilaisten kirjastolaisten koulutus ei yliopistotasoista, työntekijöitä on melko paljon suhteessa käyttöön, erikseen ns. järjestelyhenkilökunta
- runsaasti tapahtumia, kirjaston omassa teatterissa järjestetään kirjallisuusaiheisia tapahtumia, elokuvaesityksiä jne. Lapsille on perinteisiä satutunteja, mutta myös työpajoja ym.
- asiakkaat osallistettiin hyvin palveluiden suunnitteluun, ovat ilmeisesti tottuneempia tämänkaltaiseen työskentelyyn kuin meillä
- kirjastoilta edellytetään yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa
- kaikissa kirjastoissa oli tarjolla runsaasti pc- ja konsolipelejä, sekä lainaksi että kirjastossa pelattavaksi
- DOK:issa Delftissä lukupöydillä oli kermaa ja sokeria, kahvia haettiin kuppilasta ja kun vanhemmat joivat sumpit leipien kera, isommat lapset pelasivat pöytäjalkapalloa ja pienemmät ryömivät lelujen ja kirjojen seassa lastennurkkauksessa
-  Delftin DOKissa tarjotaan myös monenlaisia ei-kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia. DOKissa tilaisuuksien markkinointi poikkeaa totutusta: esim. terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tapahtumia suunnataan ja markkinoidaan henkilöille, jotka lainaavat tämän alan kirjallisuutta. Tietosuoja ei siis estä kirjastoa selvittämästä, mitä kukin lainaa.
-  DOKissa luovuuden ja energisyyden perustana on erikoistunut henkilökunta, mm. tekninen henkilökunta, markkinointiosaajia, innovaatio-osasto, jossa tuotteita ja palveluja kehitetään, verkostoidutaan, matkustetaan ja jaetaan ideoita sisältä ulos, ulkoa sisään
-  Delftin DOK:n hallintomalli poikkeaa vaikuttavalla tavalla perinteisestä: markkinoinnin ja innovoinnin osuus on korostunut
-  DOK on pikemminkin mediakeskus, jossa musiikki, elokuvat, kirjallisuus ja taiteet yhdistyvät. Kirjasto tuottaa sisältöjä ja tekee paljon yhteistyötä. Toteutetaan erilaisia aktiviteettejä, joiden kautta saadaan tietää asiakkaiden tarpeista.
- DOKissa paras tunnelma, jotain vastaavaa rentoutta kaivattaisiin meillekin
- lastenkirjasto Hoornissa hurmasi valloittavalla henkilökunnallaan ja erityisesti sillä, että lapset saivat osallistua kirjaston toimintaan, rakennuksen ja kalusteiden suunnitteluun sekä myös varsinaiseen kirjastotyöhön. Lasten parissa tekemät projektit, kuten lastenosaston suunnittelu ja lasten rekrytoiminen mukaan kirjaston töihin, olivat vaikuttavia.
- myös Heerhugowaardin yleinen kirjasto teki vaikutuksen, siellä näkyi ja tuntui hengästyttävä tekemisen henki, ja henkilökunnan motivaatio oli kohdallaan.

Mietteitä kirjasivat osastonjohtaja Susanne Ahlroth Rikhardinkadun kirjastosta, Paloheinän kirjastonjohtaja Anne Dikert, osastonjohtaja Raija Heikkinen Vuosaaren kirjastosta, kehittämispäällikkö Marja-Liisa Komulainen ja Etelä- ja Pohjois-Haagan kirjastonjohtaja Lauriina Vilkkonen. Tekstit kokosi Leila Sonkkanen.Matkakuvia voi katsella alla olevasta linkistä, jossa tietohallintopäällikkö Jouni Juntumaan valokuvia http://picasaweb.google.com/112998716500018223758

Taina ja Geysir

Kutsu osallistua Reykjavikiin tuli keväällä kun tulivuori oli juuri purkautunut ja ensimmäinen reaktio oli melkoisen hämmentävä, sillä siellä kuulosti olevan tulikiven katkuista meininkiä. Kun aika sitten kului, niin alkoi näyttää siltä, että pääsemme matkaan.

Campissa käytetty työtapa oli minulle jo tuttu, vaikkakin odotin, että tällä kertaa olisi ollut jotain uutta. Sinänsä uutta olikin, että osallistujamäärä oli suuri ja ryhmäkoko kasvoi noin 10 henkilöön. Käytännössä tämä kyllä hieman vaikeutti ryhmätyön tehokkuutta. Kehitystoiveeksi esitin, että ryhmäkoot pyritään pitämään mieluiten maksimissaan 7 hengen ryhmissä.

Ryhmätöiden aihevalinnat äänestettiin ja itseäni myös harmitti se, että aiheista ”Business Mo-del”, jossa pohdittiin kirjaston ydintehtäviä ja osaamisalueita, ei läpäissyt itseään ryhmätyövaiheeseen. Äänestystä edeltäneellä aihetorilla tästä aiheesta tuli keskustelua erityisesti, millaisia yhteistyön rajoja tulisi säilyttää muiden toimijoiden kanssa? Vaikuttaako ulkopuolinen rahoitus ja tätä vastaan tehty markkinointi käsitykseen kirjastosta? Yleisesti näkemykset ohjautuivat siihen, että kirjaston olisi löydettävä tapa pysyä riippumattomana ja luotettavana osapuolena. Toisaalta keskustelua aiheutti se, mihin resurssimme riittää, jos liiketoimintamallillamme ei olisikaan rajoja?

Yleisesti matka oli onnistunut ja oli hieno tavata uusia ja vanhoja tuttavia pohjoismaisista kirjastoista. Tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset olivatkin tuttuja. Islantilaiset olivat kaikki minulle uusia tuttavuuksia ja heidän työtapansa olikin lähellä suomalaista kulttuuria. Islantilaisten asennoituminen yleisesti oli mielenkiintoinen eli pienestä ei hätkähdetä ja huumori kyllä kukkii.

Islanti kohteena oli todella mielenkiintoinen. Oli erittäin hienoa, että pääsimme hieman näkemään kuuluisia nähtävyyksiä viiden tunnin bussikierroksella. Onhan se hienoa sanoa, että on käynyt paikassa, jossa ei ole alla mannerlaattaa eli tuli oltua tyhjän päällä. Harkintaan täytyy laittaa, jos joskus tulevaisuudessa tekisi ihan oman lomamatkan ja rauhassa kierrellä noita uskomattomia paikkoja.

Missä on tulevaisuuden kirjasto?

Kesäkuun loppupuolella yli 70 pohjoismaista kirjastolaista kokoontui Islannin Reykjavikiin ”Jääleirille”. Tämä IceCamp 2010 oli jatkoa Next Library Camp –sarjalle, jonka ensimmäinen työpaja oli Helsingissä lokakuussa 2008. Ensi vuonna suunnistetaan Tukholmaan ja 2012 Osloon. Kulturkontakt Nord –rahastolta saatu avustus kattaa osan työpajojen kustannuksista.

Projektiin osallistuvat kirjastot ovat Tukholman, Oslon, Helsingin ja Århusin kaupunginkirjastot sekä Islannista Reykjavikin, Kopavogurin ja Akureyrn kirjastot. Hankkeen tavoitteena on kehittää skandinaavisen kirjaston konseptia kansainväliseksi esikuvaksi ja etsiä konkreettisia keinoja uudistaa kirjastopalveluja sekä verkostoitua mahdollisimman tehokkaasti.

Helsingistä Islantiin matkusti yhdeksän henkilöä. Itse osallistuin leirin ohjelman suunnitteluun Reykjavikissa jo helmikuussa sekä kahtena päivänä kesäkuussa ennen työpajan alkua. Tanskalaiset olivat vastuussa kokonaisuudesta. Itse koin olevani etuoikeutettu, sillä tanskalaisten tapa tehdä tiimityötä oli erittäin vaikuttavaa.

Erilaisiin teemoihin keskittyneitä työryhmiä oli kaikkiaan kuusi. Tanskalaisten soveltama Creative Platform -metodi perustuu yllätyksellisyyteen, joten ryhmien jäsenet eivät tienneet ohjelmasta juuri mitään etukäteen. Prosessin kuluessakin oli selvillä vain seuraava välietappi. Tämä auttoi osallistujia keskittymään täysillä juuri kulloinkin käsillä olleeseen tehtävään. Epäonnistumiset olivat enemmän kuin sallittuja ja niitä tuuletettiin näyttävästi ”Yes, I made a mistake” –huudoin.

Itse toimin ”The Prosumer” –ryhmän fasilitaattorina islantilaisen kollegan kanssa. Prosumer-termi tarkoittaa sisältöä tuottavaa ja sitä kuluttavaa asiakasta (producer-consumer). Se voi merkitä vaikkapa lasten lauluesitystä, joka tallennetaan kirjaston palvelimelle tai ”luovaa keittiötä”, jonka reseptit jaetaan yhteiseksi hyväksi. Fasilitaattorien tehtävänä oli kaikin tavoin auttaa ryhmän jäseniä heidän työssään, kannustaa eteenpäin ja pitää huolta aikatauluista, sillä osallistujilta kerättiin pois kellot ja kännykät.

Leirin anti löytyy dokumentoituna osoitteesta http://nordiccamps.ning.com/  Tervetuloa mukaan, Nordic camps -yhteisöön voivat liittyä kaikki pohjoismaisen kirjastokonseptin kehittämisestä kiinnostuneet.

Kootut ideat

Islannin matkapäiväkirja – kirjastojen verkkopalvelut

Islannin leirin parasta antia oli kollegoiden tapaaminen. Verkkopalveluiden osalta Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa on ilmassa samanlaisia ajatuksia palveluiden kehittämiseksi. Kaikissa maissa ongelmia ovat kirjastojen verkkopalveluiden hajanaisuus ja näkymättömyys – hyvät palvelumme eivät tavoita ihmisiä. Myös verkkopalveluiden tiivistäminen ja selkeyttäminen, parempi paketointi asiakkaalle, on tärkeää.

Keskustelin ruotsalaisten ja tanskalaisten kollegojen kanssa myös verkkopalvelujen tuottamisesta. Yhteinen näkökulma oli, että verkkopalveluiden sisällöntuotantoa ei aina tehdä kirjastoissa järkevästi. Verkkopalveluiden sisältöjen tekijöillä tulisi olla selkeä yhteinen näkemys siitä, millaista tekstiä, kuvaa ja muuta sisältöä verkkoon kannattaa tuottaa. Tärkeänä kirjaston ydintoimintana nähtiin aineistojen avaaminen asiakkaille, joka tulisi toteuttaa esimerkiksi tiiviiden ja selkeiden vinkkien muodossa. Myös erilaisia ”automaattisesti” tuotettavia listauksia (lainatuimmat ym.) ja kirjaston metadataa uudella tavalla hyödyntäviä verkkopalveluja (Helsingin Library Labsin tyyliin) pidettiin tärkeinä.

Leiriin kuuluivat ryhmätyöt, joissa pyrittiin ratkaisemaan kirjastojen haasteita. Yksi ryhmistä pohti fyysisen ja virtuaalisen kirjastotilan yhdistämistä. En itse ollut mukana ryhmän työssä mutta sen tekemän loppudokumentin perusteella tärkeää kirjastolle on tulevaisuudessa ”matchmaking” eli erilaisten (asiakas)ryhmien sitouttaminen kirjastotilan (fyysisen ja virtuaalisen) käyttöön. Kirjaston rooli koettiin pitkälti ”fasilitoivana” eli kirjaston henkilökunta tarjoaa erilaisille käyttäjäryhmille tiloja ja tarvittaessa tukea ja osaamista aineistojen tuottamiseen, jakamiseen ja julkaisemiseen esimerkiksi netissä.

Varsinainen työskentely jakautui kolmeen osaan. Alussa oli paljon leikkimielisiä harjoituksia, joiden avulla haettiin oikeanlaista rentoa ja vapautunutta tunnelmaa. Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ”leiriläiset” valitsivat yhdentoista tulevaisuuden haasteen joukosta kuusi, joiden pohjalta jakauduttiin pienryhmiin. Varsinainen raataminen tapahtuikin pienryhmissä, joissa luotiin kehityssuuntia ja ideoita tulevaisuuden haasteisiin.

Oman ryhmäni toimivuus hämmästytti suuresti. Porukka oli motivoitunutta, innostunutta ja täynnä uusia ideoita. Työtahti oli ryhmässämme niin intensiivistä, että campin järjestäjät joutuivat välillä patistamaan ryhmäämme tauolle. Pienryhmämme kohdalla aikaa varsinaiseen ryhmätyöskentelyyn oli ikävä kyllä auttamattomasti liian vähän. Sen verran vimmaista työskentely porukassamme oli, että paremmalla ajalla olisimme varmaan kirjoittaneet pamfletin yleisten kirjastojen tulevaisuudesta. Vaikka kaikkien ryhmien loppuesitysten epämuodollisuus olikin kovin ilahduttavaa, itselleni tuli sellainen olo, että ainakin meidän ryhmämme olisi voinut saada aikaan jotain paljon konkreettisempaa kuin melko suppean PowerPointin sekä viihdyttävän loppuesityksen. Toisaalta koko tämänkertaisen Nordic Campin ideakin oli luoda pohjaa tuleville campeille.

Koko prosessi avasi myös hieman silmiäni sille, kuinka eturintamassa Suomen kirjastomaailma kulkee. Monet asiat joita ihmiset ideoivat tulevaisuuden palveluina ja mahdollisuuksina ovat meillä jo tavallista arkipäivää. Olikin melko palkitsevaa huomata, kuinka paljon omasta harmaasta arjesta on jaettavaa muille, sillä itse on välillä vaikea nähdä oman yksikkönsä peruspalvelut ja arkirutiinit mitenkään erikoisina. Mielenkiintoista oli myös huomata kuinka yhteneväinen pohjoismainen kirjastoajattelu on. On helppoa työskennellä ihmisten kanssa, joilla kaikilla on hyvin samankaltaiset lähtökohdat vaikkakin jokaisella kirjastolla on tietenkin omat erityispiirteet.

Campin aikana tuntui siltä, että alkulämmittelyihin ja leikkeihin kului liikaa aikaa, etenkin kun se söi aikaa varsinaiselta ryhmätyöskentelyltä, mutta toisaalta uskon että moni muu kaipasi pientä luovaa sysäystä avautuakseen ja rentoutuakseen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja inspiroiva. Itselleni jäi konkreettisesti campistä käteen monia uusia kirjastotuttavuuksia sekä päähän paljon kysymyksiä ja ajatuksia muhimaan.

Geysir-puisto

Islannin Reykjavikiin kokoontui juhannusviikolla suuri joukko innokkaita kirjastolaisia pohjoismaista. Jo ensimmäisenä työpäivänä muodostimme ryhmät, jotka työskentelivät koko leirin ajan käsitellen äänestyksessä valittuja kirjastohaasteita. Työryhmiin oli koottu edustajia jokaisesta osallistujamaasta ja mielestäni työ eteni hyvin osaavien fasilitaattorien ansiosta.

”Missä kirjasto on” oli oman työryhmäni aihe. Aluksi ryhmä yritti luoda järjestelmää, jossa palloa kierrätettiin kullekin puheenvuoroa haluavalle. Jonkin ajan kuluttua totesimme, että ryhmäläiset osallistuvat muutenkin aktiivisesti keskusteluun eikä palloa enää tarvittu. Ryhmäläiset vapautuivat ja ideat ja visiot lähtivät lentoon. Islantilaiset kollegat tosin totesivat, että he ovat olleet hieman syrjässä tästä tulevaisuuden kirjasto -keskustelusta, jo maantieteellisen sijainninkin vuoksi.

Pohdimme siis missä kirjaston ja kirjastolaisten tulisi olla. Päätimme, että kirjasto ei ole kirjastorakennuksessa, vaan se on liikkuva palvelu. Haluamme olla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat ja päädyimme visioimaan kirjastoa, jonka palveluja saa julkisissa liikennevälineissä. Liikkuva kirjastomme tarjoaa bus-sien ikkunoita näyttönä käyttäen luettavaa matkan ajaksi, istuinten selkänojissa on pienemmät näytöt pelejä varten ja liikkuva kirjastolainen vinkkaa vaikkapa uusimmista kirjoista ja levyistä työmatkallasi. Palvelun hinta on integroitu matkalippuun, joten leimaamalla bussilippusi olet kirjaston asiakas!

Työryhmät purkivat työnsä todella luovasti, kuulimme laulu- ja soittoesityksiä sekä näimme pienoisnäytelmiä – hauskaa yhdessäoloa ja oppimista samalla kertaa!