Hjørringin kirjasto – mansikkapaikka

Hjørringin kirjaston ympäri kiertää paksu, punainen lanka. Se kurkottelee uteliaana yli hyllyjen, rullaa rohkeasti pitkin lattiaa ja ojentautuu auttavaisena tiskille. Hjørringin kirjaston johtaja kertoi, että henkilökunta olisi halunnut punaisen langan kiemurtelevan myös kirjaston seinien ulkopuolelle ja kadun yli. Näin koko paikallisyhteisö olisi kokonaisuudessaan kuulunut ikään kuin samaan verenkiertoon, ja kirjasto olisi jäänyt sen keskelle kaikkea ”ruokkivana sydämenä”, sieltä lähdetään ja sinne palataan.

Århus 1 päivä, Hjorring 095

Punainen lanka rajaa Hjørringin pienen kaupungin keskelle, teollisuusalueiden, toimistojen ja asuintalojen viereen, eräänlaisen ”mansikkapaikan”. Kirjaston johtaja Børge Søndergård lainasi Jan Gehlin sanoja: modernit kaupungit ovat kadottaneet elämän, joka jää talojen väliin. Gehlin sanojen mukaan liikumme jatkuvasti ainakin 50 km/h ja samalla vauhdilla rakennamme pelkoa ja epävarmuutta kaupunkeihimme. Emme osaa enää mukautua esim. keskiaikaisen kaupungin pohjakaavaan olennaisesti kuuluneisiin nurkkauksiin, reunoihin, katkeileviin katuihin, yllättäviin mutkiin. Gehl haluiasi löytää uudestaan ihmisenkokoisen ”epäruutukaavan”, sen että tilaan ja kaupunkiin voisi orientoitua lähtökohtana oma ruumiillisuus, sen ”tarkoituksenmukainen epäsymmetria” ja ”intuitiivinen ympäristöön kiinnittyminen”.

Århus 1 päivä, Hjorring 052

Hjørringin kirjastossa saa käyttää muutakin kuin päätään. Siellä on ymmärretty, että opimme muutenkin kuin lukemalla kirjoista – koskettamalla, kokeilemalla, liikkumalla tilassa, löytämällä onnekkaita sattumia kuin assosiaatioketjuja, keskustelemalla kuin ajatuksia tunnustellen… Hjørringin kirjastossa ei rajata, suljeta tai eroteta, vaan luodaan yhteyksiä, kokonaisuuksia, organismeja. Koko kirjasto on avointa tilaa. Se jakautuu soppeihin, vyöhykkeisiin ja nurkkauksiin, joilla on selkeästi oma identiteettinsä. Kirjaston ”virallinen” pohjakaava on piirretty elimistön muotoon: jokaisella alueella on oma tehtävänsä, jotta kokonaisuus hengittäisi.

Århus 1 päivä, Hjorring 056

Århus 1 päivä, Hjorring 083

Tila ei siis ole kuollut, vaan yhtä elävä kuin asiakkaansa. Tila on työkalu kehitykseen, oppimiseen ja oivallukseen. Asiakkaat voivat jättää siihen oman jälkensä ottamalla osaa kirjojen kierrätykseen, erilaisiin työpajoihin, näyttelyihin ja projekteihin, liikuttamalla magneetteja, liukumalla mäkeä, piirtämällä taululle…. Lasten vyöhykkeellä voi yrittää mahduttaa itsensä erikokoisten aukkojen läpi ”kirjahiekkalaatikolle”. Avoimesta tilasta on erotettu pieniä ”valoluolia”, joissa esitellään näyttelyiden ja täsmäinfojen avulla aihekokonaisuuksia, ajankohtaisuuksia, arveluttavuuksia. Luolien suut muistuttavat epäsäännöllisyydessään vaikka sydämen tai vatsalaukun muotoa. Pitkä portaikko johtaa kaareutuvaan oviaukkon ääreen, jossa on tv-ruutu. Ruudulla liikkuu lähikuva punaisesta suusta: henkilökunta on videoinut lempirunojaan asiakkaiden katseltavaksi ja kuunneltavaksi. 

Århus 1 päivä, Hjorring 099

Århus 1 päivä, Hjorring 066

Asiakkaiden huomio pyritään kiinnittämään aineistoon suorin ja epäsuorin keinoin. Sisällöt ja mediat eivät makaa hyllyssä, vaan niillä on koristeltu kirjastotilaa. Ne eivät ole ”käsiteltävänä”, vaan löydettävissä, siinä ihan lähellä. Yksi suuri seinämä on täynnä ”kirjakauppahyllyjä”, joista lehdet ja kirjat katselevat asiakasta kasvopuoli ylöspäin. Hjørringin kirjastoon ei ole hankittu lajittelevaa palautusautomaattia. Sen sijaan lähellä sisäänkäyntiä on ”parkkialue”, jonka kirjakärryihin ja aineistoautoihin asiakkaat voivat itse lajitella palautuksensa – sekä samalla nähdä, mitä muu kaupunki lukee juuri nyt. Myös varaukset asiakkaat noutavat itse hyrrämäisestä varaushyllystä. Århus 1 päivä, Hjorring 093

Århus 1 päivä, Hjorring 079

Jutellessani lastenvyöhykkeellä työskentelevän Tone Lundenin kanssa tulee ilmi, että Hjørringin kirjastossa eri ikäryhmät viihtyvät toistensa kanssa ja niille varattujen tilojen rajoja on pyritty tietoisesti hämärtämään. Nuorten vyöhyke muistuttaa vanhanaikaista, englantilaista kirjastoa raskaine huonekaluineen, pitkine pöytineen ja vihreine lamppurivistöineen, vanhemmat saavat taas vaikka maata pyöreissä nojatuolipesissä, jotka on upotettu seinään. Ihmisen eri iät ovat läsnä jokaisessa tilassa. Ja ratkaisu on kuulemma ollut toimiva – nuoret ovat palanneet kirjastoon eivätkä vanhat ole sitä jättäneet. Palvelutiskin kyljessä, keskellä kirjastoa lukeekin kissankokoisin kirjaimin ”Welcome”, ja sen merkityksen ymmärtää kai ikään katsomatta meistä jokainen. Varmuuden vuoksi on tiskin päällä vielä suuri soittokello…ja henkilökunnan työtilasta, läpinäkyvän seinän läpi, suora katseyhteys kirjastoon.

Århus 1 päivä, Hjorring 091

Århus 1 päivä, Hjorring 065

Virve Miettinen Helsingin kaupunginkirjasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: