Mikä on Un-conference?

Mikä tekee un-conferencesta un-conferencen? Mitkä uudet työskentelytavat oikeuttavat hauskaan un-etuliitteeseen, mikä täällä on niin erikoista?

ulkoa

Lauantain opintomatkan jälkeen pääkirjaston GetToGether-illassa otettiin varaslähtö konferenssiin ja sen työskentelymenetelmiin. Ilta alkoi ”Speed datingillä”. Pari valittiin eri perustein, esim. kenkien, hiusten värin, käden koon tai pituuden mukaan, ja parit vaihtuivat illan mittaan. Mikä olisikaan parempi tapa epätodennäköisten kohtaamisten järjestämiseksi (niitähän me haluamme myös kirjastotilaan)? Yhdessä parin kanssa keskusteltiin ja selvitettiin aina jokin haaste tai kysymys: kerrottiin päivän kulusta pikakelauksella taaksepäin, lempiharrastuksesta tai päivitettiin tilanne töissä juuri nyt. Pelkkää leikkiä? Joskus sanotaan, että leikki on tarkoituksetonta. Yksi järjestäjistä, Christian Bryge, puki kuitenkin sanoiksi leikin merkityksen: niiden avulla luodaan turvallinen ja suvaitseva ilmapiiri, jätetään taakse arkipäivä ja kaikki ne tekemättömät työt, harjoitellaan läsnäoloa ja vauhditetaan siirtymää uusiin ympäristöihin, muutokseen. Maailma ja ihminen ovat loppujen lopuksi niin pienistä osista yhteen kasattu, leikkiessä etäisyydet Singaporesta Helsinkiin ja Japanista Tanskaan kutistuvat, ollaan yhteisellä asialla!

leikki

Maanantain virallinen seminaariohjelma taas alkoi harjoittelemalla sitä, kuinka tehdään virheitä. Ollaanko ihan todella kirjastoseminaarissa?, kysyi vieruskaverini minulta. Ajatus varmaan välähti yhden ja toisen mielessä. Kirjastoammattilaiset kun eivät ole niitä parhaimpia epävarmuuden ja epätäydellisyyden sietäjiä. Aamuherätys teki tehtävänsä. Luettelimme parini kanssa automerkkejä, hedelmiä, lentoyhtiöitä, tuolintoimittajia, naisten rintaliivimerkkejä… ja aina kun luettelo tyssäsi hiljaisuuteen, huusi toinen meistä riemuissaan, kädet kattoon ojennettuna: ”Yes I made a mistake!”. Salissa oli yhteensä yli 200 ihmistä, huudot rullasivat pitkin poikin viistoa katsomoa. Hauskaa oli myös leikkiä lahjojen antamista toinen toisillemme, etenkin kun vastaanottaja sai itse päättää, mitä ”näkymätön paketti” piti sisällään. Ainoastaan pantomiimin keinoin lahjan antaja sai vinkata ja kuvailla lahjan sisältöä, mutta sen saaja oli kuin asiakas, joka viime kädessä päättää, mitä palveluita haluaa kirjastossa käyttää.

petteri ja virve

Lotte Duwe-Nielsen Århusin kaupunginkirjastosta kertoi, että un-conferencen ideointi ja järjestely oli aloitettu jo vuonna 2007. Un-conferencen takana on noin kuuden hengen ydinryhmä, joka oli keskustellen ja ideoita vaihtaen yrittänyt löytää uusia, virkeitä tapoja järjestää suuri konferenssi. Un-conferencen teemoja olivat: co-creation, user centred innovation, youth culture, the physical library, interactive library spaces, competences, community building ja creativity and learning. Un-conference sisältää sekä perinteisiä luentoja että osallistavia workshoppeja. Luennoitsijat eivät kuitenkaan tarttuneet itsestään selviin aiheisiin, vaan olivat valinneet haastavia ”epäotsikoita” (”un-title”) esityksilleen, kuten esim. Chris Batt: Learning Never Was What it Used to Be.  Noin puolet seminaarista koostuu vaihtoehtoisista työpajoista, joita järjestetään samaan aikaan eri puolilla konferenssialuetta. Jokainen osallistuja saa valita työpajoista sen, mikä eniten kiinnostaa. Näin seminaarin sisään synnytettiin eräänlaisia pienoismaailmoja (siis niitä samoja, joita haluaisimme luoda myös kirjastotilaan). Workshopit on suunniteltu ”täsmätyöskentelyyn”, ne kestävät noin tunnin. Niissä käytetään erilaisia vuorovaikutuksellisia ja toiminnallisia metodeja, jotta ideat ja tieto saatiin ”lypsettyä” osallistujista ulos.

Schanacie

Kuten Deborah Jacobs sanoo, kirjastoammattilaiset eivät aina ole parhaimmillaan artikuloidessaan ja ilmaistessaan ideoitaan ääneen. Se on otettava huomioon seminaarin menetelmiä suunniteltaessa: kuinka saada osallistujat rentoutumaan ja kuinka löytää muita ryhmätyöskentelyn tapoja kuin pyöreän pöydän ympärillä keskustelu? Hyvä lisä oli myös luentokokonaisuuksien jälkeen järjestetyt Cocktail-sessiot, joissa osion esiintyjät istutettiin korkean pöydän ääreen baarituoleille. Pöydällä seisoivat paitsi korkeat cocktail-lasit myös läppäri, jonka kautta osallistujat twittasivat puhujille kysymyksiä. Lisäksi osallistujat saattoivat vielä seminaaripäivinäkin ilmoittautua pitämään 9 minuutin pikapuheita, jotka pyörivät päähallissa. Yläkerran olivat vallanneet Poster Sessionit, pistäytymispaikat, joissa esiteltiin erilaisia kirjastopalveluita tai kirjastoon liittyviä palveluita. Yhdessä PosterSession-pisteessä Kohtaamispaikan palveluita esitteli Paula Laaksonen.

Olisiko un-conferenceen lähtijöitä? Miten sellainen luonnistuisi HelMet-kirjastojen väeltä?

Virve Miettinen Helsingin kaupunginkirjasto

2 comments

  1. Virve

    Lisää ”funconference”-vinkkejä:
    http://www.krealab.aau.dk/

  2. Jori Hellstedt

    Kiinnostus lähtemiseen olisi ollut suuri mutta ei herunut paikkaa reissulle😀.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: