The Next Library 2011

Here we come, 

Iloinen Tanska, sympaatinen Århus (jonka kirjoitusasun tanskalaiset jostain kumman syystä aikovat muuttaa muotoon Aarhus!?) ja julmetusti leikkimistä. Valmistaudu tähän kaikkeen, sanoivat kollegat, kun pakkasin laukkuani Next Library Conferensiin juhannusviikolla 2011.

Are you Building the Next Library?

Konferenssissa oli oikeastaan runsauden pula: teemoina oli tänä vuonna demokratia, partneritoiminta ja innovaatiot. Otin omaksi agendakseni partneri- ja kirjastoyhteistyötä käsitteleviä workshoppeja. Miten siis rakentaa kirjastoon vahvaa yhteisöä ja yhteisöllisyyttä? Mikä on se juju, mikä saa ihmiset löytämään kirjastoon ja juurtumaan siihen?

Näiden samojen asioiden kanssa painitaan meillä ja muualla. Kaksi pääpuhujista tanskalainen Jens Thorhauge (Danish Agency for Libraries and Media) ja berliiniläinen Claudia Lux (Director General of the Foundation Central and Regional Library Berlin) painottivat paljolti samoja asioita. Lyhyesti ja ytimekkäästi: keskity asiakkaisiin, katse pois kokoelmista, osallistu asiakkaiden elämään elämän käännekohdissa, tarjoa elämyksiä, ole merkityksellinen.

 Kuva: Jens Thorhaugen esityksestä

Thorhaugen esittelemässä kuvassa kirkastuu kirjaston ja asiakkaan kohtaamisen ydin. Tätä kirjaston pitäisi olla! Partneritoiminnalla kirjastot voivat päästä lähemmäksi ideaalitilaa, todellista arvoa asiakkaille ja oikeasti kiinnostuneita käyttäjiä.

Tanskasta partneritoiminnan herkkuja olivat mm. lastenkirjaston hahmot, jotka ovat lapsille tuttuja TV:n aamuohjelmista ja jotka seikkailevat myös kirjastojen tiloissa ja kirjaston verkkosivuilla, osa ohjelmista myös tehdään kirjastoissa. Hahmot opastavat ja kutsuvat lapsia osallistumaan.

Toinen onnistunut palvelu, joka on toteutettu partneriyhteistyössä on uravalintojen parissa pähkäileville nuorille suunnattu ”Lainaa expertti” –palvelu, jossa nuori voi lainata itseään kiinnostavan alan ihmisen kertomaan alaan liittyvistä asioista ja työstä.

Berliinin ZLB eli ”Keskustakirjastohanke” ja strategiatyö

Berliinissä painitaan myös uuden ”Keskustakirjastohankkeen” kanssa. Tuleeko se, koska se tulee, mihin se tulee ja millainen se on? Berliiniläisten kirjastostrategiatyö näyttää hauskalta: kaikki ovat tervetulleita ottamaan osaa, näin seinä täyttyy post-it lapuista ja kuvista – kaikenlaisista ideoista. Tärkeintä on osallistuminen ja osallistaminen.

 Kuva: Claudia Luxin esityksestä

Berliiniläisten strategiassa keskeisessä roolissa kirjaston johtotähtenä oli verkosto ja sen rinnalla henkilökunta, kokoelma ja käyttäjät. Huomatkaa: siellä puhutaan vielä kokoelmasta, ei sisällöistä! Berliinissä, kuten meilläkin, puhutaan siitä, miten kirjaston olisi oltava mukana asiakkaan elämän käännekohdissa kehdosta hautaan. Mutta miten se näkyy? Jos kirjasto on mukana asiakkaan elämässä häiden aattona, tarkoittako se sitä, että asiakas käy lainaamassa häälehden kirjaston hyllystä? Vai voisiko kirjastoon muodostua paikallinen vertaisryhmä ”häähullut”, jossa näperrellään lautasliinoja ja vaihdetaan parhaita vinkkejä keskenään? Opetetaanko kirjastossa häävalssin tanssiaskeleet ja kokeillaan hääkampauksia?

Kirjasto paikkana, tilana tai suhdeverkostona

Kirjaston merkitys korostuu erilaisten ulottuvuuksien äärellä: kirjasto voi saada merkityksensä paikkana (se voi olla ikoni, toimia katalyyttinä erilaisten toimintojen kehittämiselle tai tehdä kaupunkitilasta houkuttelevamman), merkitys voi korostua tilana (avoin tapaamispaikka/kolmas tila, julkista ”omaisuutta” ja näin kokemuksien luoja), tai sen merkitys voi korostua erilaisten suhdetoimintojen kautta (partneritoiminnan, kulttuurintuottamisen tai yrittäjyyden areenoilla).

Workshopeissa kiteytettiin kirjaston merkitys arvon tuottamiseen, majakkana toimimiseen, kolmanneksi tilaksi ja toiminnaksi. Kirjasto ei saa olla organisaatio, vaan mukautuva, helposti muuntautuva joustava toimintaan perustuva tila. Kirjasto on paikka, johon kenenkään ole pakko tulla, mutta johon ihminen haluaa tulla, koska se tarjoaa palveluja, jotka tuovat jotain lisää omaan elämään.

Ihan huippua oli kirjastokiertokäynneillä ja kollegoiden tapaaminen!

Yllätys! Kirjastot olivat ihan samanlaisia siellä kuin meilläkin. Kaikki århusilaisten ihmevimpaimet olivat menneet rikki ja niille naureskeltiin (siis talon oman väen keskuudessa!), mutta palvelutarjonnassa oli oikeita helmiä. Ghetto-kirjasto Gellerupissa oli ulkoisesti esteettiselle silmälle rankkaa katsottavaa, mutta kirjasto oli muutettu kirjastosta yhteisölliseksi keskukseksi, joka tarjoaa kirjastopalveluiden lisäksi lakiapua, tulkkausta, neuvolapalveluja, laihdutusryhmiä ja esimerkiksi ystäväpalvelua maahanmuuttajille, joita alueella on yli 85% asukkaista. Vaikuttavuudeltaan työ, mitä tässä paikallisessa kirjastossa tehdään, on todella merkittävää. Mutta mietityttämään jäi se, miksi rahaa uudistamiseen ei ole jaettu, tuolitkin oli korjattu punaisella ilmastointiteipillä! Mikä on se viesti, jonka kaupunki antaa maahanmuuttajille panostamalla heille merkityksellisen palvelun toimintoihin ja olemukseen tässä mittakaavassa eli ei paljon mitenkään?


Parasta kaikessa oli kuitenkin kollegoiden tapaaminen, verkostoituminen ja kirjastomaailman kuulumiset yli 30 maasta. Kirjastoja on monenlaisia: Burkina Fasossa mennään kamelilla, Hangzhoussa istuskellaan kuin luksushotellissa 12 000 muun päivittäisen kävijän kanssa.

Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että tärkeintä on osallistaa ja sitouttaa asiakas ottamalla hänet mukaan kirjaston toimintaan, jotta hän kokisi jotain enemmän. Don’t consult, engage! Tarjoa jotakin yllättävää uutta asiakkaan jokaiselle käyntikerralle, jonain kertana se olkoon vaikkapa muna! Kaiken alku.

Teksti ja kuvat: Laura Norris

4 comments

  1. Pirjo Lipasti

    Kuinka kirjasto nyhjätään tyhjästä?

    ”In the absence of clearly defined goals, we become strangely loyal to performing daily trivia until ultimately we become enslaved by it” – Robert Heinlein

    Näillä sanoilla aloittivat työpajansa “Building a library from the scratch” kaksi daamia Yhdysvalloista, Susan Kent ja June Garcia (Library Strategies International, USA).

    Susan ja June vetivät workshopin avoimen debatin hengessä. Peruskysymys oli: jos yleistä kirjastoa ei olisi olemassa – perustaisitko sen? Jos vastauksesi on kyllä, millainen se olisi?

    Keskustelu lähti liikkeelle kolmesta väitteestä:

    – yleinen kirjasto on vanhentunut instituutio
    – korkeatasoinen ja hyvin suunniteltu kirjastorakennus on välttämätön, jotta on mahdollista tarjota innovatiivisia palveluja
    – yleisten kirjastojen toiminta pitää rahoittaa julkisilla varoilla

    Käytetty metodi oli mielenkiintoinen, joskin melko haastava. Osallistujat jaettiin kahteen pääryhmään (ja edelleen pienempiin ryhmiin), jotka joutuivat joko puolustamaan tai vastustamaan väitteitä Keskustelun jälkeen osapuolet haastoivat toisensa otteluun. Ja millä tavalla! Puhujat olivat kaikki sanavalmiita ja nokkelia ja selvisivät kunnialla, vaikka joutuivat lennossa ottamaan kantaa myös omien mielipiteittensä vastaisesti. Ja vaikka välillä mentiin myös metsään, metodi auttoi luopumaan kaavamaisesta ajattelusta ja näkemään myös oman ”laatikon” ulkopuolelle – hauskalla ja hedelmällisellä tavalla. Well done, Susan and June!

    • Anne Mankki

      Kirjastosielua etsimässä Aarhusissa

      Tanskalaiset hallitsevat konferenssijärjestelyt ja rennon, innovatiivisuutta luovan ilmapiirin rakentamisen. Tämän vuoden pääteemoja olivat tasa-arvon ja monimuotoisuuden lisäksi kumppanuus. Konferenssin pääteemat nousivat agendalle kirjastotyön ajankohtaisista aiheista. Teeman valinta luo yhteisen tietoisuuden, johon osallistujat omista lähtökohdistaan sukeltavat. Ongelmat ovat yhteisiä, ratkaisut erilaisia.

      Olin toista kertaa Aarhusissa kirjastokonferenssissa. Vuonna 2009 Aarhusin un-conferencesta mieleeni jäivät eri-tyisesti intomieliset puhujat; Gene Tan ja Helene Blowers. Vuonna 2009 ilmassa oli enemmän kysymyksiä, häm-mennystä ja pelkoa kirjaston tulevaisuudesta. Aarhusiin tuleva uusi pääkirjasto Urban Media Spacekin tuntui olevan vielä kaukana tulevaisuudessa. Kaksi vuotta aallot ovat hioneet Århusin rantakiviä ja uuden upean kirjaston rakentaminen alkaa.

      Uuden kirjaston rakentamisen myötä myös ajattelu kirjaston tulevaisuudesta on saanut tukevampia rakenteita. Konferenssissa puhuttiin aiempaa enemmän ratkaisuista, siitä kuinka kirjasto tulee selviämään tulevaisuudessa. Ratkaisu oli yhteistyö, partnership. Yhteistyö olikin konferenssin kantava teema. Partnershipistä puhuttaessa ei keskusteltu enää siitä, pitääkö kumppanuuksia olla, vaan siitä, millaisia kumppanuuksia pitää olla ja miten niissä toimitaan menettämättä kirjaston omaa sielua.

      Kirjaston arveltiin olevan ”kirjastokuplassa”. Onko kupla vaikea puhkaista, ja jos sen puhkaisee, millaisia seurauk-sia sillä on? Jos kuplalla tarkoitetaan kirjaston turhamaista instituution suojaamaa olemassaolon varmuutta, pok-sautetaan vaan! Jos kupla on sateenkaaren väreissä ilmassa leijuva ideoiden, ajatusten, tasa-arvon edistäjä, pu-halletaan se ilmaan yhdessä. Ei puhkuta yksin, vaan henkäillään kevyesti kumppaneiden kanssa.

      Entä sitten se seuraava osuus, toiminta? Mitä konkreettista Aarhusin konferenssin jälkeen on tapahtunut omassa kirjastokuplassani?

      1. Olemme keskustelleet yhdessä henkilökunnan kanssa Aarhusin konferenssin annista. Yhdessä voimme tehdä asiat paremmin, kaikkien pitää olla mukana. Kumppanuuksien etsiminen ja löytäminen on koko po-rukan juttu.

      2. Teemme yhteistyötä asukasyhdistyksen kanssa. He tiedottavat tapahtumistamme omilla sivuillaan.
      3. Saimme vapaaehtoishyllytysapua sekä tarjous asiakkaaltamme facebook- sivujemme luomiseen ja ylläpi-tämiseen. Laajasalon kirjaston ystävien toiminta alkaa.
      4. Vanhusten palvelukodin johtajan kanssa on tavattu. Käynti poiki lisätapaamisia ja tapahtumasarjan kirjas-toon.
      5. Laajasalon Opiston rehtorin kanssa on sovittu tapaaminen.
      6. Helsingin kaupungin liikuntavirastolta on saatu virallinen lupa järjestää kirjaston Satupiknik Laajasalon ui-marannoilla.
      7. On otettu yhteyttä kustantajaan ja tarjottu kirjastotilaa ilmaiseksi kirjailijan esiintymisareenaksi.
      8. Saimme kesätoimintaan ja kiertueisiin Klaarilta kirjastopolkupyöräperäkärryn.
      9. Suunnittelemme Amiedun opetatjan kanssa kirjastossa järjestettävää iltapäivätoimintaa.
      10. Hankimme minikatiskoita kalastaaksemme asiakkailtamme palautetta ja ideoita.

      Pieniä askelia, joissa toteutuu ajatus kumppanuuden tärkeästä ominaisuudesta. Kumppaniudessa molemmat osa-puolet saavat jotain. Kirjastosielukin on hyvin vielä tallella.

  2. Kaija Fredrikson

    Seminaari oli elämys, minulle, joka olen ollut vasta niin vähän aikaan kirjastolainen! Tässä muutamia mieleen jääneitä juttuja:

    Seminaariaiheiden keskiössä: Kirjastot ja KUMPPANUUS (partnership)!

    Luodaan uutta, mutta kaiken ei tarvitse olla uutta – ”rebrand” – pyörää ei tarvitse keksiä…

    Kirjasto antaa ”inbutteja” ja etsii uusia kumppaneita.

    KISTA, Tukholma – Åke Nygren

    Syrjäytymisenehkäisy ja miten se tehdään?

    • API for inclusion:
    o Yliopistollinen tukimus (Academy)
    o hallitus – yhteisöt (pienet yritykset)– yhteistyö – yleisö (Public)
    o teollisuus –yhteistyö kehitysmaiden kanssa (Industry)
    o AVOIMET OVET – luodaan uutta yhteisöllisyyttä j avoimmuutta

    • Tavoittena monikileisyys ja –kultuurisuus
    o luodaan siltoja akateemisen maailman ja syrjäytyneiden välille, autetaan löytämään ja luomaan verkostoja
    o tuki ihmisille, luodaan uusia tarinoita
    o aktivoidaan nuoria:
     voimaannuttaminen
     yhteydet
     verkostot
     kannustetaan äänestämään
     neuvotaan, miten voi vaikuuttaa
    • DIC Digital Art Centre
    • KISTA Idae City
    • Triple Helix malli (vrt. DNA)
    o kirjasto oppimisympäristö ihmisille, jotka haluavat oppia, aloittaa opinnot, etsii työtä, haluaa kehittyä
    o yhteistyö mm. työvoimaviranomaisten kanssa
    o tarvitaan uusia yhteistyökumppaneita, joilla yhteiset tavoitteet ja sama ”arvomaailma”
    o HUOM! päätavoite ei ole saada lisää rahaa vaan partnereita, jakaa osaamista ja oppia uutta ja markkinoida omaa osaamista ja palveluja!
    • Rakentaa sosiaalista pääomaa ja parempaa kirjastoa, INTENTION TO HELP!
    o edellyttää työn uudelleen organisointia
    o prosessiorientoitunut työn organisointi
    o henkilöstö liikkuu enemmän
    o ollaan arjessa mukana, metrot, liikekeskukset jne.
    o kirjasto toimii fasilitaattorina, yhdessä vapaaehtoisten, yritysten ja kumppaneiden kanssa, haetaan uudenlaista brändäystä
    o tarjotaan sekä Slow food (rauhaa ja rentoutusta)ympäristöjä ja Fast food (ICT; mobiili, some jne.)ympäristöjä
    o tavoitteena ennakkoluulojen minimointi (ruotsalainen perinne, historia, tarditiot > kirjasto sillanrakentajana!
    o Story Lab:
     kulttuuri
     teatteri
     museot jne. yhteistyö
     kirjallisuus
     digitaalinen tarinakerronta, videot, digitarinat…
     e media in future, vuorovaikutteisuus
    o Job Lab
     voimaannuttaminen!
     työnhaku
     projektit
     fasilitointi
     yhteistyö eri viranomaistahojen kanssa, jatkuva dialogi ympäristön kanssa

    Uuden kirjaston elementtejä etsimässä, Berliini – Claudia Lux

    Haaste 1. Keskelle Berliiniä uusi kirjasto (4000 neliötä)
     taidetta
     elokuvaa
     lasten kirjasto
     nuorten kirjasto
     nuoret aikuiset
     museoyhteistyötä jne.
    Haaste 2. Toinen kirjasto lentokentän lähelle (60 000 neliötä)

    Mietittävä:
     tilaratkaisut
     kokoelmat
     palvelut
     organisaatio
    o tehty yhteisöllisesti Kick off meetingissä
    o haastateltu: johto, asiakkaat, henkilöstö, ylläpitäjät
     ym. listaan lisättiin Network – muutti kehittämisnäkökulmaa!
    • Guiding star in network, (not leading)
     huomioidan erilaiset käyttäjät
     stars of your lifetime; elämän taitekohdat tuovat kirjastoon (raskaus, syntymä, päiväkotiin meno, koulun alku…)
     mietitään, asiayhteyksiä, normaalikäyttäjää, elinikäistä oppimista, eri formaatteja, ICT kehitystä, erilaisia tapoja ilmaista itseään jne.
     Haasteena nuorten saaminen kirjastoon, ”kirjastosta ei löydy mitään2, se on ”tylsä”.

    Kirjasto urbaanissa kehittämisessä, mitä itse rakennus edustaa?
    Yhteistoiminnallisen prosessin käyttö hyvä! Mitä kirjasto edustaa, kenelle se on tarkoitettu?

     Ikoni
     Maamerkki
     Yleinen, avoin
     Yksilöity käyttäjäkunta, suljettu
     Vain tietyn alan experteille
     Yhteisöllinen, kumppanuuteen perustuva
     Hypridi, monikulttuurinen arena
     Luovuutta tukeva, kaupunkimainen

    Tähän on varauduttava:
    ”Tavoittele tähtiä, mutta varaudu pitkään matkaan…”

  3. Lotta Muurinen

    Århusin konferenssi oli ensimmäinen suuri kirjastoalan konferenssi jossa olen käynyt. Päällimmäiseksi mielialaksi jäikin ihastuksensekainen ihmetys: meitä on näin paljon! Näin paljon ihmisiä jotka miettivät mitä kirjastoissa ja kirjastoille tapahtuu ja pitäisi tapahtua! Sitä sitten mietittiinkin niin luennoissa kuin workshopeissa. Erityisesti workshopeihin toi oman lisänsä se, että konferenssin osallistujat olivat ympäri maailmaa – ja siitä huolimatta haasteet saattoivat olla perustasollaan yllättävän samankaltaisia.

    Itselleni kenties mieleenpainuvin workshop oli historioitsija ja nettiaktivisti Rasmus Fleischerin sekä Århusin valtiollisen ja yliopiston kirjaston johtavan tutkijan Harald von Hielmcronen otsikolla Does Freedom of Information Exist in the Internet World? vetämä sessio. Vaikka yleisön puheenvuorot jäivätkin workshopissa harmittavan vähäiseksi oli kiinnostavaa seurata Rasmuksen ja Haraldin keskustelua, joka toisinaan läheni väittelyä – tosin hyvin herrasmiesmäistä.

    Harald von Hielmcrone on erikoistunut tekijänoikeuskysymyksiin, mutta tutkinut samalla myös Internetin sananvapautta ja ennen kaikkea yksityisyyden suojaa. Von Hielmcronen kuva tietoyhteiskunnasta läheni orwellilaista valvontayhteiskuntaa, jossa jokaisen koti- ja työkone on Isonveljen valvova silmä jonka kautta saadaan yksilöistä ja yhteisöistä selville kaikki kulutustottumuksista poliittisiin mielipiteisiin. (Ilmeisimmin Harald itse myös elää oppiensa mukaan, sillä hänestä tuntuu olevan lähes mahdotonta löytää mitään henkilötietoa Internetistä lukuun ottamatta muutamaa kirjastoalan julkaisuihin tai konferensseihin liittyvää kuivahkoa mainintaa!)

    Rasmus Fleischer puolestaan suhtautui verkkomaailmaan optimistisemmin joskaan ei varauksetta. Fleischer on paitsi väitöskirjaansa valmisteleva historioitsija myös vasemmalle nojaava kulttuuriradikaali ja muun muassa poliittisiin kysymyksiin keskittyvän Copyriot-blogin (http://copyriot.se/ ) pitäjä. Rasmus Fleischer oli myös mukana perustamassa ruotsalaista informaation vapaata liikkuvuutta ja saatavuutta ajavaa Piratbyrån- järjestöä. Fleischer koki – huolimatta poliittisesta perehtyneisyydestään – verkkomaailman sananvapauden ja demokratian kannalta ehkä enemmänkin mahdollisuudeksi kuin pelkästään uhkaksi.

    Entä miten kirjastot tulevat mukaan kuvaan? Fleischerin ja Hielmcronen puheenvuoroissa ei sinänsä käsitelty kirjastoja mutta informaation vapaa liikkuvuus tai toisaalta sananvapauden ja yksityisyyden suojan rajoitus ovat mitä suurimmassa määrin kirjastonkin asioita. Olemmeko riittävän aktiivisesti mukana luomassa tasa-arvoista informaatioyhteiskuntaa? Voisiko kirjasto ottaa vahvemmankin roolin sananvapauden ja demokratian puolustajana? Ainakin Århusin antoisan ja ajatuksia herättävän konferenssin jälkeen mieli oli toiveikas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: