Bibliotek Road Trip 4.-7.10.2011

Ovatko Ruotsissa asiat toisin: järjestelmät toimivia, kirjastot edelläkävijoitä ja palvelu on menossa jo 3.0-versiossa? Jotain tämänsuuntaista voitiin todistaa kolmen pohjoisen kirjastoihmisen voimin Bibliotek Road Tripilla lokakuun ensimmäisellä viikolla. Ratin takana Göteborgista Rovaniemelle istui Rovaniemen kirjastotoimenjohtaja Ritva Nurminoro, kyytiläisinään Lapin kirjastojen verkkopalveluhankkeesta vastaava Marjo Perälä ja Lapin yhteinen kirjasto -hankkeen vetäjän Leena Kinnunen. Matkalla vierailimme kaikkiaan seitsemässä kirjastossa.
Ensimmäinen vierailukohde oli Borås, mukava – Oulun kokoinen – pikkukaupunki, missä ei voinut olla törmäämättä joka toinen vuosi järjestettävän kuvanveistofestivaalin tuotteisiin. Itse kaupunginkirjasto oli äskettäin muuttanut vanhaan mutta vasta remontoituun kulttuuritaloon, jossa kirjasto toimii yhdessä laajassa salissa. Heti sisäänkäynnillä hämmästytti rakenteilla oleva, 21:een lajitteleva palautusautomaatti, jota ei aiotakaan eristää asiakastiloista, koska kirjastotila halutaan pitää yhtenäisenä. Toisaalta, miksipä ei, olihan koneen käyntiääni sangen hiljainen. Varsinaisen pääkohteemme oli kirjastossa käytössä oleva Mikromarc-kirjastojärjestelmä, johon käyttäjät vakuuttivat olevansa tyytyväisiä, samoin järjestelmätoimittajan tukea kehuttiin hyväksi. Järjestelmä vaikutti hyvin joustavalta, ja kirjastoilla on laajat ylläpitomahdollisuudet, mm. auktoriteettitietojen käsittelyyn, parametrimuutoksiin ja käyttäjätietojen hallintaan. Järjestelmän ulkoasu oli selkeä ja käytettävyyttä lisäsivät dynaamiset, kunkin toiminnon kohdalta löytyvät ohjeet. Lisäksi järjestelmään kuuluu itsepalvelu-toiminto eli liittämällä tarvittavat lukijat ja tulostimet kirjasto pystyy järjestämään palvelun ilman erillistä itsepalveluohjelmistoa. Yleisesti tuntui, että järjestelmässä ei ollut juurikaan puutteita, muistiin on jäänyt vain lehtihaun heikkous ja asiakkaille lähtevien kirjeiden manuaalinen  tulostaminen, jonka senkin voisi saada mahdollisesti toimimaan e-kirjeenä.
Boråsista lähdettyämme totesimme Ruotsin sopivan meille mainiosti, juhlitaanhan siellä pullapäivää!

Pullapäivää juhlistettiin huoltoasemalla asiaankuuluvasti

Keskiviikkopäivänä teimme valittuihin kirjastoihin pistokeikan. Östermalmin metroasemalta löysimme pienen hakemisen jälkeen seuraavan kohteen eli Sture bibliotekin. Kirjasto on profiloitunut selkeästi uusimpaan ja kysytyimpään kirjallisuuteen sekä dvd-elokuviin. Muunneltavilla tilaratkaisuilla ja todella pienellä henkilöstöllä – 6 henkeä, kirjasto auki joka päivä, viikossa 49 tuntia! – pienessä tilassa pystytään järjestämään todella paljon tapahtumia. Kurkistimme myös Kulturhusetiin, jonne palasimme uudestaan vielä torstaina. Kulturhusetin Bibliotek Film & Musik oli itse asiassa aika tavallinen musakirjasto, tosin mielenkiintoisin kalustein.  Film & Musikissa piipahtaessamme bongasimme sattumalta Salem al Fakirin ja Pontus de Wolfen, jotka tekivät sound-checkiään kirjanjulkistustilaisuuttaan varten. Kulturhusetin kirjastot saavat rahoitusta Tukholman kaupungilta, mutta organisatorisesti kirjastot kuuluvat Kulturhusetiin.

Vad är musik och 100 andra jätteviktiga frågor

Torstaipäivä oli intensiivinen sisältäen sovitut vierailut Bibliotek Plattaniin ja Dieselverkstadeniin, puhumattakaan paluumatkasta. Bibliotek Plattan on heti pääsisäänkäynnin vieressä oleva kirjasto, joka tarjoaa kauno- ja taidekirjallisuutta ja e-sanomalehtiä. Katsokaas oppaamme Catharina Fogelströmin esittely, jossa näette mm. Kulturhusetin työvaatteen eli mustavalkean huivin sekä hauskat hyllyopasteet. Plattanilla oli luovuttu täysin kirjastoluokituksen käytöstä, ja teokset oli ryhmitelty käyttäjien tarpeiden mukaan valittujen genrejen mukaan. Videolla näkyvät myös pienet palvelupisteet, joita oli käytössä myös muissa näkemissämme kirjastoissa. Virkailijat olivat näkemissämme kirjastoissa pääsääntöisesti asiakaspalvelussa ja nimenomaan palvelemassa ja opastamassa asiakkaita, ja kirjastoissa oli laajasti käytössä itsepalvelulainaus ja –palautus.

Plattanin henkilökunnan tunnistaa huivista.

Kaikissa näkemissämme kirjastoissa oli asiakkailla käytössä Mediajukebox-palvelu, jossa on tarjolla elokuvia, kielikursseja ja äänikirjoja. Teokset saa ladata itse haluamalleen tallennusvälineelle, kuten Ipodille tai muistitikulle, josta asiakkaan tulee poistaa materiaali kuukauden kuluttua lataamisesta. Helppokäyttöinen palvelu, joka kuitenkin kärsii liian pienestä ja vanhasta valikoimasta – kaikki kustantajat eivät innostu vapaasta lataamisesta. Palvelu on ollut Ruotsissa käytössä jo jonkin aikaa, ja teknisesti suuntautuneen Dieselverkstadin johtaja kaipailikin jo jotain uutta ideaa.

Rum för Barn on alle kymmenenvuotiaitten kirjasto, jonka yhteydessä on myös taidepaja. Tio Tretton-kirjastoon on yli 13 vuotiailta ihan oikeasti pääsy kielletty, mutta pääsimme onneksi kurkkimaan sisälle aukioloaikojen ulkopuolella. Enemmän kuin kirjastolta tila vaikutti nuorten omalta paikalta, missä he voivat tehdä läksyjä, askarrella, kokata keittiössä, pelata tai loikoilla mahtavilla sohvilla ja ikkunalokerikossa – rakennelmalle ei taida olla oikeampaa nimeä.

Viimeinen vierailukohteemme oli Nackassa yrityspohjalla toimiva Dieselverkstadin kirjasto, joka sijaitsi keskellä vanhaa teollisuusaluetta. Nykyisen kirjaston tiloissa teollinen toiminta päättyi 2002, jolloin päätettiin luoda nuorille käyttäjille suunnattu kirjasto. Tämä painopiste huomioitiin rekrytoinnissa, ja kirjaston kuudesta työntekijästä vain kolmella on kirjastoalan koulutus, muut ovat media-, vapaa-ajan- ja nuorisoalan ammattilaisia. Kirjasto toimi aluksi osuuskuntaperiaatteella, mutta käytännön syistä toiminta muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 2009. Kirjaston työntekijät ovat osakkeenomistajia, ja Nackan kunta maksaa kirjastopalveluista lainojen, aukioloaikojen ja käyntien mukaan.
Kysyimme Margareta Swanelidilta mitä hyviä ja huonoja puolia hän näkee yksityistämisestä seuranneen, ja hänen mukaansa alun yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä lukuunottamatta (Dieselverkstaden on vain yksi Nackan kunnan kirjastoista, jotka ovat kaikki erillisiä yksiköitä) kirjastolle asiasta on koitunut vain hyvää. Hallinto on kevyt, henkilökunnan palkkaus ja lomaedut on yleisiä kirjastoja paremmat, mistä osittain seuraa, että henkilökunta on sitoutunut työhönsä. Mutta kuten missä tahansa yrityksessä, vastuu toiminnasta on painava.
Swanelidin mukaan kirjastolle jää pakollisten kulujen jälkeen vielä rahaa vapaasti käytettäväksi haluttuihin toimintoihin, koska yrityksen tavoite ei ole tuottaa voittoa. Lisäksi kirjastolla on hyvät yhteydet toimittajiin ja yrityksiin, jotka haluavat tulla nähdyksi kirjastossa. Esimerkkinä asiakaspalvelun notkeudesta hän mainitsi, että jokaisella työntekijällä on osakkaana mahdollisuus tehdä hankintoja, joten jos asiakas toivoo jotain hankittavaksi, häntä palveleva virkailija voi tehdä päätöksen saman tien. Tämä ei hänen mukaansa kuitenkaan tarkoita, että kirjasto hankkisi vain hittejä ja huippunimiä, vaan asiakkaat haluavat monenlaista kirjallisuutta. Nackan asukkaat ovat tutkimusten mukaan tyytyväisiä kirjaston palveluihin, kuten ilmeisesti myös kuntakin, joka on tänä vuonna pyytänyt muiltakin kirjastoilta esityksiä miten toiminta yksityistäen voisi sujua.
Dieselverkstadenin vierailun jälkeen oli aika hypätä autoon ja kiitää kohti Sundsvallia. Kotona Rovaniemellä olimme perjantai-iltana.
Leena Kinnunen, Ritva Nurminoro & Marjo Perälä (kuvat http://www.flickr.com/photos/pohjoisesta/)

One comment

  1. Kiintoisa matkakertomus – lisää vaan tällaista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: