Opintomatka Wieniin

IMG.038002

Näkymä Wienin pääkirjaston katolta

Minulla oli ilo viettää mielenkiintoinen viikko Wienissä viime vuoden marraskuun lopussa ja joulukuun alussa (27.11. – 2.12.2011)  tutustumassa Wienin kaupunginkirjastoon ja sen palveluihin. Matkani oli osa Helsingin ja Wienin kaupunginkirjastojen vaihto-ohjelmaa, jossa ensin Wien lähetti kaksi kirjastonhoitajaa (Magdalena Zelgerin ja Reinhard Wieserin) alkusyksystä tutustumaan Helsingin kaupunginkirjastoon (ja tietysti myös muihin HelMet-kirjastoihin) ja allekirjoittanut pääsi vastavuoroisesti marraskuun lopulla samanlaiselle tutustumismatkalle Wieniin.

Ohjelmani oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Tutustuin Wienin kaupunginkirjaston pääkirjastoon ja kolmeen sivukirjastoon (Simmering. Philadelphiabrücke ja Schwendermarkt), kävin monia mielenkiintoisia keskusteluja eri ihmisten kanssa ja pääsin tutustumaan myös Wienin yliopiston kirjastoon ja Itävallan kansalliskirjastoon. Wienin kaupunginkirjasto oli järjestänyt minulle jopa pienen turistikierroksen Wienin keskustassa. Näistä kaupunginkirjaston ulkopuolisista kohteista minulle jäi erityisesti mieleen kirjastonhoitaja Anton Knollin suorittama Itävallan kansalliskirjaston esittely. Esittely alussa herra Knoll tiedusteli minulta, kuinka paljon minulla on ohjelmassa aikaa tutustua kansalliskirjastoon. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän lisäsi, että 3 tuntia on sopiva aika alkeisesittelyyn. Pidin hänen huomautustaan huonona vitsinä, mutta kun hän pääsi vauhtiin esittelyssään, totesin nopeasti, että hän pystyy sujuvasti ilman muistiinpanoja puhumaan sen kolme tuntia ja vaikka vielä enemmänkin. Valitettavasti aikaa oli vain tunti, joten häneltä jäi paljon kertomatta.

Wien on iso kaupunki. Siellä asuu n. 1 800 000 ihmistä eli kolme kertaa Helsingin väkiluku. Tätä väestöä varten Wienin kaupunginkirjastolla on pääkirjasto ja 38 sivukirjastoa.  Kaupunginkirjaston kokoaikaisten työntekijöiden lukumäärä on n. 250. Tästä yhtälöstä seuraa se, että hyvin moni Wienin kaupunginkirjaston sivukirjastoista pyörii yhdellä tai kahdella työntekijällä. Ja aukioloajat ovat paljon suppeammat kuin meillä Helsingissä. Vain pääkirjasto on auki lauantaisin (yksikään kirjasto ei ole auki sunnuntaisin) ja monet kirjastot (varsinkin yhdellä ihmisellä pyöritettävät) ovat auki neljä päivää viikossa (yleensä ma klo 10-12, 14-19, ti klo 14-18, to klo 10-12, 14-18 ja pe klo 14-18). Näistä aukioloajoista ja aikuisilta asiakkailta perittävästä ”jäsenmaksusta (22€/vuosi) johtuen Wienin kaupunginkirjaston käyttöluvut (lainat ja kävijät) ovat huomattavasti pienemmät kuin Helsingissä. Itävallassa ei ole kirjastolakia, joka takaisi aineiston maksuttoman lainauksen kirjastoista. Mutta Itävalta ei ole suinkaan ainoa maa Euroopassa, jossa tilanne on tämä.

Wienin kaupunginkirjaston pääkirjasto on iso avara moderni (valmistui 2004) rakennus, joka on rakennettu metroaseman ( päälle. Siksi se on hyvin vilkas paikka (2500 kävijää päivittäin). Pääkirjasto on auki ma-pe klo 11-19 ja la klo 11-17. Jututin pääkirjaston johtajaa Christian Jahlia ja hän kertoi, että koska cd-levyjen lainaus laskee koko ajan, cd-levyhyllyjä voidaan vähentää pääkirjastossa ja raivata lisää tilaa asiakkaiden omatoimiselle työskentelylle kirjastossa. Kuulosti aika tutulta trendiltä myös suomalaisesta näkökulmasta. Kun kysyin herra Jahlilta, millaisena hän näkee kirjaston tulevaisuuden, hän vastasi, että nykyinen konsepti toimii ehkä n. 10 vuotta ja sitten edessä on ehkä sulautuminen paikalliseen työväenopistoon eli aikuiskoulutuksen toimintaan. Tätä näkemystä jäin paljon miettimään, mutta ehkä hänen lausunnossaan on takana se, että Wienissä kirjastotoimi on samassa osastossa kaupungin hallinnossa kuin opetustoimi.

Sain myös vierailla Simmeringin upouudessa sivukirjastossa, joka oli kulttuurikeskuksen yhteydessä, niin kuin oma työpaikkani Vuotalossa. Simmeringissä saman katon alla toimivat kirjasto, työväenopisto ja musiikkiopisto.

Monelta osin näin samanlaisia asioita, joita voi nähdä Helsingissä ja monessa muussakin yleisessä kirjastossa Suomessa (ja muissa pohjoismaissa, Hollannissa ym.), eli uusissa kirjastoissa oli lainausautomaatteja, palautusautomaatteja, RFID-tekniikkaa käytettiin ja pääkirjastossa oli jopa suosituimpien uutuuksien Bestseller-kokoelma. Tässä viimeksi mainitussa kokoelmassa oli kuitenkin pari merkittävää eroa omaan Bestseller-kokoelmaamme: . Bestseller-kokoelma oli vain pääkirjastossa, laina-aika oli 2 viikkoa ja kokoelman kirjojen lainaaminen maksoi 2€ 10 senttiä/kirja.

Myös kirjaston digitaalisiin palveluihin oli Wienissä satsattu ja ymmärtääkseni sähköisten kirjojen lainaus oli kovaa vauhtia kasvamassa heillä. Kaupunginkirjaston ohjelmatuotanto oli myös hyvin järjestetty ja tapahtumia oli paljon. Heidän erikoisuutenaan mainittakoon vuosittainen kirjoituskilpailu nuorille itävaltalaisille kirjailijoille, jonka kirjasto järjestää ja rahoituksen hoitavat wieniläiset kasinot!

Mutta oli Wienin kaupunginkirjastossa myös jotain, mitä meillä Helsingissä ei ole, nimittäin ”Media Wien” – niminen laitos. Kyseinen laitos hoitaa monia eri tehtäviä (kaikkea en tainnut edes kunnolla ymmärtää), mutta kirjastotyön kannalta tärkein ja laajin on heidän ”teemalaatikko” – palvelunsa. Tämä palvelu tarkoittaa lyhyesti sitä, että ko. laitoksessa kirjastonhoitajat valitsevat eri teemoihin sopivia lastenkirjoja, jotka laitetaan sitten omiin laatikkoihinsa ja näitä laatikkoja sisältöineen koulujen opettajat lainaavat koulujen käyttöön. Teemalaatikkoja on hyvin monista eri teemoista hyvin monille luokka-asteille (ja lisää tehdään koko ajan) ja kaikki on järjestetty tehokkaasti. Opettajat voivat varata etukäteen laatikoita netissä ja noutaa varaamansa laatikon valitsemastaan sivukirjastosta. Näitä kirjoja varten on olemassa erillinen määräraha, joten tämä toiminta ei rasita kirjastojen kokoelmia.

Tapasin viikon aikana monta älykästä ja kohteliasta kollegaa Wienin kaupunginkirjastossa. Vaikka olin lähtenyt matkalle opintotarkoituksessa, aika usein keskustelu kääntyi siihen, miten meillä Helsingissä kirjastoasiat on järjestetty. Helsingin kaupunginkirjaston kirjastojen pitkät aukioloajat ja maksuton lainaus olivat selvästi sellaisia asioita, jotka wieniläisten kollegojeni mielestä olisivat hyviä juttuja myös heillä. Aika näyttää, pystyvätkö wieniläiset  kirjastonhoitajat kehittämään palveluitaan tuohon suuntaan.

Jyrki Tirronen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: