Kari Lämsä: We are social

#Oslo Camp 24.-26.9.2012

”We like talking with people and we like people to talk about us.”

Näillä sanoilla toivotti oslolaisen konseptihotellin hissin seinä meidät tervetulleeksi. Hotellissa oli onnistuttu mielestäni yhdistämään halpa hintataso, toimiva itsepalvelu sekä henkilökohtainen palvelu hyvin yhteen. Check in / chek out toimi automaateilla, aulassa oli käytössä ilmainen kahviautomaatti ja useita nettipisteitä, hotellin portsarina toimi iso kosketusnäyttö, josta pystyi läpsimään tietoa kaupungin tapahtumista, joukkoliikenteestä, ravintoloista jne. Ja aulan keskellä istui yksi hyväntuulinen virkailija, jonka tehtävänä oli auttaa ja neuvoa asiakkaita kaikessa siinä, johon automaatit ja verkkopalvelut eivät pysyneet. Mutta ei jäädä hotelliin makaamaan, vaan mennään vuonon rannalle eräkämppämäisesti rakennettuun hotelliin aloittamaan kolmas ja viimeinen pohjoismainen Camppi.

Olen ollut kerran aiemminkin Campissa ja metodi oli tuttu ja hyväksi havaittu. Aamusta iltaan ideointia ja työskentelyä, välillä pussihyppelyä, ja sitten taas esitystä valmistelemaan. Meidän ryhmämme aihe oli competences ja tehtävänä miettiä, minkälaista osaamista nyt ja tulevaisuudessa kirjastoissa tarvitaan. Polveilevien keskustelujen ja ryhmätöiden jälkeen tulimme siihen tulokseen, että enemmän kuin osaamisesta kyse onkin asenteesta, me tarvitsemme samanlaista asennetta kuin intiaanit. Aivan kuten intiaanit ajattelevat, ettei kukaan voi omistaa maata, vaan heidän tehtävänään on huolehtia, ymmärtää ja viljellä maata, meidän kirjastolaisten tulisi asennoitua aineistoihin, tietoon ja kulttuuriin samoin.  Me emme omista kirjastojen tiloja, palveluita ja sisältöjä, mutta meidän tulee huolehtia, jäsentää ja jalostaa yhteistä kirjastokulttuuria kansalaisten tarpeisiin vastaten. Tästä saimmekin sitten aikaiseksi intiaaninäytelmän inkkaripäähineineen ja –lauluineen.

Viimeinen päivä oli perinteinen retkipäivä kirjasto- ja museovierailuineen. Vaikka monesti toistammekin, etteivät kirjastot voi olla museoita, niin niistä meillä on silti paljon opittavaa. Tänä päivänä mietimme kirjastoissa, kuinka voisimme avata sisältöjä mielenkiintoisin tavoin kirjastotilassa ja museovierailuiden jälkeen voin todeta, että ainakin jotkut museot ovat tässä onnistuneet loistavasti. Ensimmäinen museovierailu oli Nobel Peace Center, jossa on parhaillaan näyttely Gandhin elämästä. Yhdistelemällä niin digitaalisia kuin mekaanisia välineitä vieraat pääsevät konkreettisesti osallistumaan Gandhin maailmaan. Museossa pääsi esimerkiksi mukaan rauhanmarssille kävelemällä ”juoksumatolla” videokameran siirtäessä samalla kävelijän osaksi rauhankulkuetta. Sisältöjen avaaminen voi olla parhaimmillaan myös tunnetilojen avaamista. Toinen mielenkiintoinen museo oli Pop-museo, jossa pääsi mm. laulamaan tuhatpäiselle yleisölle, joka herkeämättä hurrasi ja tuuletti laulusurituksellesi. kokemus oli sen verran innostava, että vastaavan ”laula yleisölle” –palvelun toteuttaminen Kymppiin on jo käynnistynyt!

Teksti: Kari Lämsä/ Helsingin kaupunginkirjasto
Kuvat: Kari Lämsä ja Marja Hjelt/ Helsingin kaupunginkirjasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: